Elämää vilkkaan ja kiihtyvän koiran kanssa
Vilkkaan ja sekunnissa nollasta sataan kiihtyvän koiran kanssa eläminen ei ole aina helppoa. Tilda on vasta puolivuotias pentu ja harjoittelee vireenhallintaa ja rauhoittumista päivittäin. Kotinurkilla meidän kävelyt onnistuvat jo melko kivasti, vaikka toisten koirien ohittamisessa onkin välillä haasteita. Välillä tulee kuitenkin eteen lenkkejä, joissa kaikki menee pieleen.
Yksi Tildaa kiihdyttävä asia on se, kun mennään autolla jonnekin uuteen paikkaan. Eilen päätin sen kummemmin suunnittelematta mennä pienelle iltalenkille metsäiselle ulkoilualueelle samalla kun vein tyttären treeneihin. Heti kun auto pysähtyi, Tilda alkoi ulista ja vinkua, pyöriä ja hyöriä. Siitä kiihtynyt tila jäi päälle ja metsälenkkimme oli meitä kumpaakin suuresti stressaava. Tilda yritti jatkuvasti vetää 5 metrin hihnassa, reagoi jokaiseen lintuun, koiran haukuntaan ja tietenkin todella vahvasti niihin vastaantuleviin koiriin. Olin sitten itsekin kiihtyneessä tilassa kun yritin saada koiraa hallittua eikä lenkki edennyt jatkuvan vetämisen aiheuttaman pysähtelyn takia.
Tänään päätin ottaa tilanteen paremmin haltuun ja ajoimme samaan metsään. Nyt olin suunnitellut kaiken paremmin aloittaen heti siitä, kun pysäköin auton. Odotin, että Tilda rauhoittuu täysin, ennen kun päästin sen ulos. Auton vieressä otettiin pieni naminetsintäsessio, joka rauhoittaa koiraa. Olin laittanut itselleni juoksulenkkarit jalkaan ja lähdimme Tildan vauhtia metsään, juosten ja välillä kävellen. Palkitsin jokaisesta spontaanista kontaktinotosta minuun ja muistin myös kehua siitä, kun hihna oli löysällä (nyt oikeastaan koko ajan, kun vauhti oli paremmin sovitettu Tildan vauhtiin). Jos hihna alkoi kiristyä, pysähdyttiin rauhoittumaan ja jatkettiin vasta kun Tilda oli rauhallinen. Kun pahimmat höyryt oli purettu (tähän meni ehkä 10-15min), Tilda jaksoi jo paremmin keskittyä haisteluun ja rauhallisesti kävelyyn.
Teimme myös muutamia intiaaniharjoituksia, joissa istuin penkille ja harjoittelimme vain asioiden tarkkailua rauhassa. Tilda sopeutui tähänkin yllättävän hyvin, kun puhuin sille rauhoittavasti ja silittelin. Olin todella positiivisesti yllättynyt miten hyvin tämä, periaatteessa samankaltainen lenkki sujui, kun muistin itse olla stressaamatta ja toimia koiraa rauhoittavasti. Tilda sai pelkästään kehuja lenkin aikana ja alkoi ottaa koko ajan paremmin kontaktia minuun.
Ajankohdan valinnallakin oli osansa. Illalla metsäalueella liikkuu paljon lenkkeiljöitä ja koiran ulkoiluttajia, kun taas keskellä arkipäivää on rauhallisempaa. Omalla mielentilalla ja odotuksilla on myös iso osuus. Jos odotukset ovat jo alun alkaen epärealistiset (tehdään pieni rauhallinen iltalenkki metsässä kiireisen päivän päätteeksi) ja ne eivät toteudukaan, oma kiihtynyt mielentila tarttuu myös koiraan. Eli: suunnittele, hengittele, rauhoittele ja harjoittele!